?

Log in

No account? Create an account

Previous 10

Jan. 3rd, 2016

Tiedemuu

Taas se aika vuodesta

1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Menin naimisiin, pääjärjestin Ropeconin.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En pitänyt. Lupasin maksaa opintotuistani 10% pois, mutta jäi puoleen, lupasin kokeilla 12 uutta urheilulajia, jäi 8:aan. En sinällään koe tätä epäonnistumisena, koska tarkoitus oli luoda tavoitteita, ei tehdä hampaat irvessä. Ensi vuodellekin pyrin tekemään kaikenlaista, mutta enemmän teema on asioiden kokeilemisessa ja hyvien asioiden enemmän tekemisessä, ja huonojen vähemmän tekemisessä, eli sellaisissa pehmeissä lupauksissa eikä missään eksakteissa "laihdu 30 kg, opettele puhumaan saksaa, hanki tatuointi"-tyyppisissä lupauksissa.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Apua. Vuodet menee sillai sekaisin, että on vaikea muistaa, mikä on tapahtunut minäkin vuonna. Mikasta tuli isä, lasketaanko se?

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei.

5. Missä maissa kävit?

Ruotsissa, Tanskassa ja Kreikassa. Viroon en tainnut edes ehtiä.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2016, jota puuttui vuodesta 2015?

Meinasin kirjoittaa että muutosta työkuvioihin, mutta en nyt varsinaisesti ehkä halua sitä. Tarvitsen sitä kyllä.

7. Mitkä vuoden 2015 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

10.5.2015 eli hääpäivä. Helppo muistaa koska 10.5.2013 on kihlajaispäivä ja 10.5.2008 vuosipäivä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Ropecon ja naimisiin meno viikon sisällä.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Kesällä hain yhteen omaa ammattitaitoa monipuolistavaan koulutukseen ja MOKASIN haastattelun.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Olen oikeasti tosi ylpeä nollasta sairaslomapäivästäni. Sen sijaan hinkatessani viime viikolla hiusväriä otsastani, onnistuin vahingossa hinkkaamaan liikaa ja otsassa on asfaltti-ihottuman näköinen haava. :D

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

iPhone5c, itämäisen tanssin kurssi.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Kannustavien ystävien ja läheisten. Kummipoika nro 1:n.

13. Kenen käytös masensi?

Olen etääntynyt joistakin ihmisistä omaa saamattomuuttani, jolloin se on se oma käytös, joka masentaa. Tietty sitten on Timo, jonka käytös vituttaa niin aggressiivisesti, että masentaminen on liian kevyt sana siihen.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asuinkustannuksiin ja syömiseen. Se syöminen on oikeastaan se, josta pitäisi säästää eniten ensi vuonna.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Öäääh. Tää on tosi hölmösti sanottu, mut en oikein mistään. Monet asiat oli kivoja, mutta varsinaista innostumista siten kuin sen käsitän, oli tosi vähän.

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2015?

Jarkko Martikainen - Valssi tanssitaidottomille. Hauskasti muuten Jenni S jolta tämän kopioin, oli laittanut saman biisin ja sen hääpäivä on päivälleen 5 kk mun häiden jälkeen. Hauskoja sattumia.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?

Ei tässä oo isoja muutoksia, sitäpaitsi onnellinen ja onneton ja iloinen ja surullinen on paremmat vastakohdat. Mut noista varmaan vähän onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?

Hieman kiinteämpi/laihempi.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Tienasin viime vuonna marginaalisesti vähemmän kuin edellisenä, toisaalta omista nyt avioliiton myötä vähän alle puolet asunnostamme. Yhtä rikkaalta tuntuu siis. Ehkä selkeämmin kuin aiemmin rahahuolet on olleet osa arkea, kun on joutunut miettimään, mihin on varaa kuin aiemmin.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Viettäneeni aikaa ystävien seurassa, siivonneeni, lukeneeni.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Syöneeni ulkona yli kympin lounaita. Toi on tapa, josta oikeasti on päästävä eroon, ihan budjetin takia.

20. Kuinka vietit joulua?

Sukuloimalla Espoo-Porvoo -väliä.

22. Rakastuitko vuonna 2015?

Rakastan yhä.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Nolla.

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?

Jessica Jones näin loppumetreillä. Myös Dropdead Diva ja RuPaul's Drag Race sykähdyttivät.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Yritän välttää vihaa tunteena, joidenkin tyyppien arvostaminen on kyllä muuttunut entistä vaikeammaksi.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin liian vähän, mutta Asimovin Säätiö oli yllättävän kiva oman lukumakuni huomioiden.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Lasketaanko se, etten enää kuuntele yhtä biisiä repeatilla koko päivää musiikilliseksi löydöksi? Jos ei, niin Nicki Minaj

28. Mitä halusit ja sait?

Jatkaa mukavaa arkea, oppia tuntemaan itseäni paremmin.

29. Mitä halusit muttet saanut?

Ehkä jotain spesifejä onnistumisen kokemuksia sellaisilla alueilla, joilla oon tehnyt mieleästäni paljon töitä, ja toivoisin että se kantaisi hedelmää.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Star Wars, Avengers 2, Ant-Man, Mad Max, 007 ja Kingsman vakuuttivat mut että hyviä leffoja tehdään. En oikein osaa valita parasta, Kingsmanissä oli paras potentiaali, jonka seksismi sitten pilasi.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Täytin 33. Käytiin syömässä Lauran, Iran ja Miikan kanssa Sandrossa, paitsi että Lauralla oli krapula niin se ei syönyt, ja epäilen että Suvi liittyi seuraan myöhemmin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Se kohdassa 9 kuvattu ammattitaidon monipuolistamiseen liittyvän pääsykokeen onnistuminen.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2015?

Vintagemekot ja vastaavat on jees. Leggingsejä voi muuten käyttää myös ilman housuja siinä päällä. Tämä jälkimmäinen oli sikäli mullistavaa, että en oo ennen viitsinyt lähteä edes pitkässä tunikassa ilman kunnon housuja ulos, mutta nyt uskallauduin käyttämään leggingsejä, kunhan tunika peitti takapuolen, mistä tuli paljon keveämpi olo.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Minä. Apua sanoin myös Miikalta ja ystäviltä.

35. Mikä oli vuoden 2015 paras peli?

College of Wizardry.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Vaalit.

37. Ketä ikävöit?

Niitä ystäviä, joiden kanssa on tullut etäännyttyä.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Mä en ehkä osaa pisteyttää, mutta College of Wizardryssä tuli tavattua tyyppejä joita on ollut TODELLA mielenkiintoista seurata Facebookissa, ja tiistai-Kaislassa tuli tavattua muutamia mulle about uusia larppaajatyyppejä nyt syksyllä, jotka vaikuttaa kivoilta, hauskoilta ja mielenkiintoisilta, mutta joita en tunne vielä kovin hyvin. GWU-ylläpidossakin oon tavannut hyviä tyyppejä. :)

39. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2015?

Mun kuplani on riittävän suuri, ettei mun tarvitse sietää ääliöitä, sovinisteja tai rasisteja vain siksi, että haastaisin näkemyksiäni säännöllisesti.

40. Mitkä ovat suunnitelmasi vuodelle 2016?

Aloittaa uusi tanssiharrastus, jatkaa vanhaa, vaihtaa kesän jälkeen työpaikkaa, roolipelata ja larpata aktiivisesti, nähdä entistä enemmän kavereita, pyrkiä olemaan onnellinen.

Jun. 4th, 2015

Tiedemuu

(no subject)

En oikein tiedä onko se vanhenemista vai mitä, mutta pettymyksetkään ei enää satuta niinkuin ne joskus satutti. Se mikä aiemmin rikkoi muutamaksi viikoksi, on nykyään ohitettavissa olkia kohauttamalla. Kun kuulee tuttavista ikäviä uutisia, se saattaa hetkellisesti kuvottaa, mutta yöunet eivät enää sillä mene.

Tavallaan se on helpottavaa, ääripäät tunneskaalassa ei ole kaikkein helpoimpia sitoa arkeen. Tavallaan se on sitten taas perseestä; ne positiivisetkin kokemukset jää vähän laimeiksi välillä. Ja unelmatkin tuntuu etäisemmiltä, eikä niiden eteen enää jaksa tehdä kaikkeaan.

Oct. 22nd, 2014

Tiedemuu

(no subject)

Mulla ei ole mielenterveysongelmia. Ei ole oikeastaan koskaan isommin ollut, eikä toivottavasti tulekaan. Täten mua syö ihan suunnattomasti ihmiset, jotka perustelee urpoa käyttäytymistään ongelmillaan.

KATO EI MUN TARTTE OLLA REHELLINEN TAI REILU, KUN MUN PÄÄÄÄÄ!!!!!!

Nyt vittu oikeesti.

(Joo, erinäiset mielenterveysongelmat on ihan hyviä syitä moniin asioihin. Esim. siihen ettei jaksa, pysty, tai halua tehdä jotain/mitään. Niiden käyttäminen tekosyynä sille, että voi kohdella muita toistuvasti huonosti/paskasti/väärin on kyllä enemmän sit jo sitä omaa asennoitumista siihen ongelmaan.)

May. 16th, 2014

Tiedemuu

Juhlista ja sen sellaisesta

Ollaan järjestetty Miikan kanssa muutamat kotibileet per vuosi tässä Pihlajistossa asumisen aikana. Meillä on aika pieni kaksio, ja tottakai joka kerta kutsuessamme ihmisiä joudutaan tekemään valintaa ketkä kutsutaan. Joka-kerta-kutsutut voi laskea helposti yhden käden sormilla, joskus-kutsuttuja on reippaasti toista sataa. Täten on vähän hämmentävää, miten paljon siitä saa draamaa aikaiseksi, että kehtaa jättää kutsumatta jonkun. On ollut tapaus tyypistä, joka teki tästä tulkinnan, että vihataan sitä, ja yritti miellyttää meitä ja pahoitella kaikkea seuraavan vuoden. Ja sit tämä toinen tyyppi, joka hostiilisti vaan toi asian toistuvasti puheeksi. Ja sitten vielä yksi, joka vain monta kertaa teki tiettäväksi että tietää että meillä on bileet, ja odotti tätä kautta kutsua.

Kyse ei oikeastaan ole siitä, ettenkö pitäisi kaikista edellämainituista. Mutta kun asunnon neliöt aiheuttaa rajoituksia siihen, paljonko väkeä mahtuu, niin jotenkin vituttaa aina jo valmiiksi se, että kun järjestää bileet niin pitää varautua siihen pieneen ylimääräiseen draamaan. Bileet harvemmin kuitenkaan on selkeä statement siitä, että nää on ne 45 parasta tyyppiä, jotka tunnen.

Jan. 26th, 2014

Tiedemuu

(no subject)

Haluaisin kertoa mun kampauksistani. Mua ei nimittäin kotona ole kukaan opettanut koskaan laittamaan hiuksiani. Suoristusraudan ohella osaan laittaa hiukset ponnarille, letille, kahdelle letille tai sillai puoliksi ponnarille, niinkuin haltioilla sormusten herrassa. Ja siinä se sitten olikin. Tai noh, osaan mä saparot tehdä, mut en viitsi enää näin vanhemmiten kauhean usein käyttää.

Äiti ei koskaan ole laittanut omia hiuksiaan, mistä mä olisin oppinut? Sen verran olen oppinut Cosmoa lukemalla, että pikaponinhäntään kuuluu vaiheet tupeeraus, piiloponnari, näkyvä ponnari, suoristusvoide ja kiiltoseerumia. Tästä olen päätellyt, että mun mallini, jossa hiuslenkki laitetaan niin, että kaikki hiukset ovat sen sisällä, on yksinkertaisesti väärä.

En varsinaisesti oo kauheasti viitsinyt nähdä asian eteen vaivaa, koska ilmankin on selvinnyt, ja oon olettanut, että tää ei oo vaikuttanut merkittävästi mun kaveri- tai miessuhteisiin. Kunnes tarvitsin eilen kampausta, jossa etiketin mukaan hiukset ei saa koskea olkapäitä. Mekko oli jo maksanut rahaa, joten kampauksen olisi paree olla halpa ellei ilmainen. Armas sisareni oli sitä paitsi Espoossa, ja töissä, eli on helvetin hyvä aika opetella tekemään itse jotain näille hiuksille.

Ostin semmoisen hiussilmukan kolmella eurolla. Näin vuorokauden omistamisen jälkeen voin jo kertoa, että päheä laite on se. Sääli, ettei ole pidempiä hiuksia.

Jan. 1st, 2014

Tiedemuu

(no subject)

2013Collapse )

Dec. 15th, 2013

Tiedemuu

Uutta vuotta ja lupauksia

Rakas päiväkirja. Mulla on ollut ongelmia kirjoittaa tänne siitä yksinkertaisesta syystä, että täällä ei ole oikeastaan enää ne mulle kaikkein läheisimmät tyypit kaikki, sen lisäksi täällä on tyyppejä, joista en ole ihan varma, voiko niihin nyt loppujen lopuksi luottaa, jos alkaa vuodattamaan yhteisistä tutuista ja erityisesti omista tuntemuksistaan asioihin liittyen ja yhyy. Ja kun omat epäilyt voi olla vääriäkin, niin ei nyt viitsi niitä tyyppejä poistellakaan kavereista siltä varalta, että ne EHKÄ levittää mun asioitani ympäri kyliä, tai ainakin niille tyypeille, joille ne ei kuulu.

Uuden Vuoden lupauksia tänne voi sentään tehdä. Se nimittäin on yleisestiottaen aihe, josta voi puhua kenelle vain. Ja viime vuoden lupaus siitä, että oppii rakastamaan itseään sellaisena kuin on, sen sijaan että yrittäisi muuttua ulkoisesti sellaiseksi, kuin kuvittelee että pitää olla, on toiminut varsin mainiosti.

Ensi vuonna lupaan opiskella sukupuolen tutkimusta muutaman kurssin omaksi huvikseni, tehdä läpi ton yläasteen kotitalouden oppikirjan, joka mulla on, ja mikä tärkeintä, nyt kun suhde itseeni on kunnossa, niin selkeyttämään suhdettani muihin. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että opettelen sanomaan, kun jokin satuttaa mua. "Käyttäydyit urposti, mulle tuli paha mieli." on otettava takaisin sanavarastoon ja myös opittava kestämään sitä, että varmaan sitä tulee itse kuulemaan enemmän sitten muiltakin. Ja on opittava kertomaan niille, joista pitää ja joiden seurassa viihtyy ja joita arvostaa, että näin on, ja miksi näin on. Pätee niin töissä, kavereiden kanssa kuin harrastuksissakin. Eiköhän siinä ole vuodelle ihan mukavasti tekemistä.

Ja sit jos hoitais viimeiset hampaatkin kuntoon vielä niin eiköhän tää tästä.

Nov. 5th, 2013

Tiedemuu

Liikkumaan

Opettamisen aiheuttamaa stressiä lievittämään hankin kuntosalikortin, koska se on helppo tapa purkaa turhautumista ja muita negatiivisia tunteita. Oon nyt viikon käynyt kolmijakoisella ohjelmalla, eli yhtenä päivänä rinta, kädet ja hartiat, toisena vatsa ja selkä, kolmantena perse ja reidet. Parhaana puolena jaossa se, että ei tarvii olla salil eka, salil vika, vaan sieltä pääsee pitkän saunan kautta ulos alle tunnissa. Ja heti huomaa, että on parempi olo, kun tekee jotain muutakin, kuin vain opettaa ja suunnittelee tunteja. Myös: Cityshopparilla sai kaksi kuukautta yhden hinnalla, tarjous voimassa tän vuoden loppuun niin sain käytettyä sen nyt vielä pois.

Toistainen viikko-ohjelma näyttää jotakuinkin tältä:

Päivä 1: Ylätalja, Rintaprässi, soutulaite, ojentajalaite, kaikissa 3x12 toistoa.

Päivä 2: Vatsalihaslaite, Torsonkääntölaite ja selänojennus, muissa 3x12 toistoa, paitsi torsonkäännössä 2x12 molemmin puolin, mut tän varmaan nostan viiteentoista tai kahteenkymmmeneen toistoon.

Päivä 3: Jalkaprässi, Jalankoukistus ja ojennus istuen, reiden lähentäjä ja loitontaja kaikki 3x12. Oon kelannut että prässissä pitäisi varmaan pidentää vähän sarjaa, ja koukistuksessa ja ojennuksessa voisi tiputtaa kahdeksaan ja ottaa isommat painot peliin.

Jos jaksaa, niin päivä 4:nä toistetaan päivä 2, toistojen määrää ja painoja vaihtaen.

Ryhmäliikunnasta oon katsellut jos sopivaan aikaan olisi venyttelyä, Bailatinoa, Fiestaa tai BodyCombattia, niin ehkä jollekin sellaisellekin uskaltaisi pitkästä aikaa.

Tuskin tästä nyt mitään näkyvää tulosta tulee, eikä se varsinaisesti oo tarkoituskaan, mutta onpahan itsellä yleensä parempi olo salilta lähtiessä kuin sinne saapuessa.

Sep. 8th, 2013

Tiedemuu

(no subject)

Yhyy, vuotuinen flunssa, onhan sitä jo jokunen kuukausi odotettu. Pää on täynnä räkää, mikä koulun alkaessa on enemmän kuin normaalia, kun kirjava joukko jakaa basilleja ilman kautta kotitalousluokan helteessä.

Mun elämäni on oikeestaan aika kivutonta. Viime vuoden toukokuun jälkeen mulla ei ole ollut kauheasti jaettavaa elämästäni kenellekään. Tai siis, arkea jakaa kyllä, mutta valtavia avautumistarpeita ei oikeastaan ole ollut sen jälkeen kun Solmukohta meni ohi. Tottakai on mukava jauhaa, käydä kavereiden kanssa kaljalla, valittaa ja juoruta, mut sellaista oloa, että on pakko päästä avautumaan, tai en saa unta ei oikeastaan ole ollut melkein puoleentoista vuoteen. Se on hyvä se.

Silloin kun on ollut jotain avauduttavaa, niin jos ei Miika, niin mun yleisin avautumissuuntani on tyypillisesti ollut Laura. Täysin riippumatta siitä, ollaanko asuttu samassa kaupungissa vai ei, Laura on ollut luontevin henkilö jolle puhua, koska Lauralle ei myöskään tarvitse pohjustaa kauheasti semmoista "silloin muinoin kun seurustelin/larppasin/bailasin/opiskelin X:n kanssa ja tapahtui Y, jonka seurauksena mua tällä hetkellä häiritsee, että..." koska Laura on kuullut jo lauseen alut aiemmin, tai ollut itse paikalla.

Mä en sanaa bestis käytä arkikielessäni paitsi koulussa lanseeratun "yliopistobestiksen" merkityksessä. Vaikka oon ihan tosi innoissani siitä, että Laura lähtee kiertämään Aasiaa, toivon myös että jos mun elämässäni osuu joku paska johonkin tuulettimeen tai jossain tunteiden vesilassa myrskyää, se tapahtuu vasta sen jälkeen, kun Laura on maisemissa. Tai edes sellaiseen aikaan, kun sattumalta Aasiassa onkin internet. :)

(Ei, tämä ei ollut syyllistys- eikä mustasukkaisuusentry.)

May. 18th, 2013

Tiedemuu

Baby, I feel like a sinner, skipping dinner to get thinner Where is my proposal? -NOT

Kihlaouduimme tossa 8 päivää sitten. Tekstarit vanhemmille ja tieto facebookkiin, tässä vaiheessa on syytä olettaa, että kaikki muut tietävät tästä.

Tosissaan tarkkaa hääpäivää en ala tässä jakamaan, se on mun ja Miikan välinen asia. Että jos tekee mieli sit hannata, ei tarvii tehdä siitä julkista. Toistainen suunnitelma on pitää häät 11 vieraalla, jotka on siis yhteenlaskun tulos kun ottaa molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen. Mahdollisesti pari viikkoa tämän jälkeen sitten kaverijuhlat. Mutta mitään en lupaa, mulla puuttuu vielä hyvä idea konseptista.

Aika vähän urpoilua on tullut kuultua, mut vähän kuitenkin, joten käyn ne nyt läpi yksitellen:

1) No nyt sitä pitää lukea facebookista monta päivää.
Joo. Kaveruuden poistamallahan siitä pääsee. Jos se noin rankasti vituttaa, että ystävät on onnellisia. Koska oikeestihan me tehtiin tää vaan hieroaksemme kaikkien sinkkujen kavereittemme naamoihin sitä että kehdataan olla onnellisia keskenämme.

2) Mä arvasin että te meette pian, kun Laura ja Tapiokin meni.
Anteeksi, mut mitä vittua? Mun kihlaukseni ei mitenkään liity mun bestikseni kihloihin. Olin miettinyt tätä ennenkuin Laura tarinan mukaan vastasi "joo" Jokirannassa ja vaikka toki varmistin, ettei meidän häät mee liian lähekkäin, niin Laura tai kukaan muu ei nyt oikeastaan vaikuttanut tähän trendiin. Mä olin miettinyt tätä pitkään ja koin että vuosipäivä on mulle luonteva päivä kosia.

3) Ootsä raskaana?
En. Haluaisinko olla raskaana? En vielä muutamaan vuoteen.

4) Siis mun mielestä miehen pitää kyl kosia...
Nyt. Vittu. Oikeasti. Jokainen parisuhde määrittää itse tulevaisuuden haaveensa, romantiikan käsitteensä, keskusteluilla selvitetääm toivottavasti ajoissa toivottu etenemistahti suhteessa jne. Musta on täysin ymmärrettävää, että joissain suhteissa on luontevaa että mies kosii, joissain on luontevaa että mies pyytää lupaa morsiamen isältä, joissain suhteissa kositaan julkisesti, joissain kavereiden läsnäollessa, joissain jonkun merkittävän tapahtuman jälkeen. Toisissa ei. Jotkut menee naimisiin juuri ennen lapsen syntymää, toiset ennen opiskelupapereiden ulosottamista, jotkut kun siltä tuntuu. Mulle on ihan sama, vaikka joillekin olisi okei kosia vain täydenkuun aikaan yhdellä jalalla suihkulähteen reunalla seisten ja Madonnaa laulaen. En tajuaisi täysin, mut ei oo mun asiani. Jokainen suhteessa tavallaan.
Mut sen sijaan sitä mä en hyväksy, että yleistetään kokonaisuutena joku asia pelkästään toiselle sukupuolelle muutoinkin kuin omat suhteen sisällä. Koska se mikä meille on romantiikkaa, on aikanaan ollut sitä, että nainen on ollut tietyin kriteerein miehen omaisuutta, kosintaan tarvitaan lupa isältä, naisen paikka on kotona ja raiskaus avioliitossa ei ole rikos ja mitä näitä sen ajankuvan määritteitä nyt onkaan. Ja mä en koe mitään tarvetta elävöittää sitä osaa historiasta omassa elämässäni. Vähän hirveetä, jos mun pitäisi passiivisesti antaa isosti elämääni vaikuttavien päätösten roikkua täysin jonkun toisen harteilla.

Previous 10